Minä liityin sinuun
Istun tässä meijän terassilla, kattelen pihassa kuljeskelevia hanhia, puiden huojuntaa tuulessa ja Wandan makoilua tossa vieressä nautiskellen auringosta. Jaro ja Luca on pesiskoulussa, Mico lähti kavereitten kans kylille ja nuorimmainen on vielä hetken päiväkodissa. Aamulla hain kauppatilauksen ja tää päivä on menny muuten vaan tässä kotona siivoillen ja lasten ja elukoitten kans touhuten. Tällaset päivät on mun mielestä parasta, kun ei oo suunnitelmia. Ja näitä päiviä kun on nykyään aika vähän. Varsinkin viime viikkoina on ollu tosi paljon aikatauluja, varsinkin nuorimmaisen asioissa, niin tällasista päivistä osaa senkin takia nauttia jotenkin vielä enemmän. Kun katon ympärilleni, oikein hymyilyttää. Tähän me on tultu. 15 vuotta sitten tänään me oltiin nuoria, päätä pahkaa rakastuneita ja matkalla alttarille. Eikä kumpikaan sillon olis voinu arvatakkaan, mitä nää vuodet meille tuokaan eteen. Kuinka pitkä matka on nuoresta toisiinsa hullaantuneesta parista ison perheen vanhemmiks ja