Kalastus, mikä ratkiriemukas laji

 Moi!

Tänään ajattelin noitten ihanien elämäni miesten innoittamana kirjottaa kalastuksesta. Ja mitä iloa se tuokaan meijän perheen elämään. Luojan kiitos kohta järvet ja joet jäätyy ja pilkkimisestä he eivät sentää vielä oo innostuneet, eli saan elää rauhallista ja tyyntä eloa ens kevääseen saakka. 

Vois kuvitella, että kun isä ja kaks isointa poikaa on kaikki tosi innostuneet harrastamaan kalastusta, niin se olis sellanen lepposa yhteinen tekeminen, jossa heinä suussa istutaan hiljaa joen rannalla ja narrataan vähän sinttejä. Mutta ei..ei todella..

Alotetaan kertomus toissapäivästä. Meijän esikoinen oli jälleen kavereittensa kanssa kalassa. Ja ei juurikaan oo sellasta kertaa, millon ei olis joko virveli katkennu, puolet uistimista hukkunu, kalapakki jääny johonkin, tai muuta mukavaa. Sillon siis katkes vapa, totta mooses. No Eetu tuumas, että pitää ostaa uusi, koska pojat tästä harrastuksesta tykkää niin kovasti ja varsinkin Mico on niin ahkerasti jaksanu käydä. Luca kun sai juur oman uuden virvelin. No eilen aamulla he lähtivät sitten vapakaupoille häijään urheilutarvike-liikkeeseen, ja tottakai sieltä myös piti ostaa semmosia ennenkuulumattomia limasia ja isoja jigejä, ja painoja ja mitänäitänyton. Alle satasen ei pääse tollasesta kaupasta ulos ikinä, vaikka menis pelkkää mato-ongen kohoa hakemaan. No..he lähtivät sitten kaikkien lasten kans veneellä kalaan, ja reissu meni kohtuullisesti. Juuri koskaan sieltä ei silti kauheen onnellisena tulla kotiin, koska joku riita on tullu tai sitten ei oo kaloja ollu mailla eikä halmeilla.

Isot pojat lähti sitten vielä illalla uudestaan kalaan ja moneen kertaan muistuteltiin, että pitävät nyt sitten huolta niistä kamoistaan. Välissäkin vielä siitä asiasta heille soitettiin ja muistutettiin.

Kun koitti kotiinlähdön aika (olivat siis pyörällä), tuli joku valtava riita ja toiseks vanhin juoksi taas tapansa mukaan pitkin peltoja ja mettiä, huutaen ja raivoten. Hän tekee siis tätä sillon tällön, kun oikein menee tunteisiin.😅 No esikoinen sitten soitti, että he myöhästyy, kun hän ei saa toista pois sieltä pellolta. Ja muutenkin oli ihan susi reissu, kun ei ollu jotain tiettyä ruohikkouistinta, ja uudet isot jigit jäi heti pohjaan ja jotkut lukot oli paskoja ja mitä vielä..

Lopulta he kumminkin pääsi kotiin ja aattelin, että suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Mutta ans olla..tänään Eetu tinkas vielä yhden viikonlopun armonaikaa meijän saunan eteisen listotukselle, kun hän niiiin kovasti haluaa kunnolla kalaan tänään. Ja sinne he lähtivät, isojen jätkien kans. Äsken nämä auringonsäteet sitten palas kotiin. Kuulin, että ovi kävi, mutta kukaan ei huutanu moi, eikä mitään, niin menin kattomaan. Siellä kolme toinen toistansa enemmän raivoissaan olevaa miestä puuskutti, että Lucalta on eilen sitten pudonnu (varmaankin siellä pellolla juostessaan) puolet virvelistä johonkin. Eetu näytti siltä, niinkun se ei olis saanu hengitettyä kolmeen ja puoleen viikkoon, koko naama oli raivosta punanen ja hän siinä vielä 'etsi' tätä kadonnutta vapaa sillai kohtuulllisen agressiivisesti tuolta autotallista. Luca etsi taas sitä tapansa mukaan katsellen katonrajaa, ihan niinkun se olis jotenkin voinu sinne lentää. 

Koitin tässä sitten rauhotella kaikkia ja yrittää parantaa tunnelmaa. Tää meijän kuuma-Kalle-Eetu haki vaan salireppunsa sisältä ja paineli höyry korvista nousten reenaamaan. Kalaa ei varmastikkaan tullu yhtään, niinku ei juuri koskaan. Enkä siitä kyllä edes uskaltanu mitään kysyä. 

Aina on paskat vehkeet, kaikki hajalla ja väärät varusteet, vaikka on sitä varten ostettu vene, vetouisteluun erikseen tarkotetut virvelit, heittovirvelit ja muut pelit ja pensselit. 

Totesin tossa yks päivä, että jos määkin joka kerta hajottaisin mikrofonin, kun lauleskelen päivittäin, niin kuinkakohan monta päivää saisin jatkaa tätä harrastusta?😏

Mutta siis, lähtekää te muutkin kalaan! Oon ny laskenu, että tällä kamojen kulutuksella hauen kilohinnaks tulee noin 998e! Melkein sen verran se mun mielestä maksaa citymarketissakin🙊

Kivaa lauantaita ja ihanaa kun luit💛