Epäonnistumisten kuningatar

Moi! 

Mitenkäs teillä pyyhkii? Antakaas kun kerron vähän mun päivästä.. Oon selkeesti todellinen kävelevä katastrofi, ja vaikka kuinka yrittäsin skarpata, niin mettään tuntuu menevän. 😂

Nyt kouluarjen alettua on ollukkin yllättävän vaikeeta pysyä mukana kolmen koululaisen ja kahden pienemmän aikatauluissa. Millon kelläkin on retki, minä päivänä tarvitaan eväät, koska piti olla liikuntavaatteet ja millon uimavarusteet. Joka päivä on käyny joku moka, oon laittanu väärälle lapselle eväät ja unohtanu ne totaalisesti siltä, joka todella olis niitä tarvinnu. Lapset on lähteny aamulla kouluun väärien reppujen kans ja oon pessy esikoisen bussikortin pyykkikoneessa jo neljä kertaa. 

Tänään sitten..aamu alko kohtuullisesti ja sain kun sainkin kaikki lähteen kohti koulua, ja käytiin viemässä Wanda päiväkotiin. Sitten mummulan kautta kauppatilauksen hakuun vammalaan. Sillä reissulla olin jättäny koko lompakon kotiin. Bensavalo tietenkin sytty sitten kun sieltä lähdin ajamaan kohti keikyää, mutta eihän mulla ollu sitä hiton lompakkoo ja räknäsin että kun viedään Wanda illemmalla balettiin, tankkaan sitten sillä reissulla. 

Sitten oli keskimmäisen tassukerho, toiseks vanhimman pallokerho ja Wandan päiväkodista haun jälkeen esikoisen haku kiikasta jälki-istunnosta. Tän reissun jälkeen Jaro piti viedä kaverille ja sitten lähtee pirunmoista kyytiä kaks pienintä mukana kyydissä kohti Wandan balettia. Kun siinä kurvailin kohti vammalaa, alko auto jotenkin nykiä. Koitin siinä heijata sitä eteenpäin, mutta ei perkule auttanu. Juur ja juur sain sen ohjattua sivuun, kun ohjaustehostinkin lakkas toimimasta ja auto sammu. Siinä sitten pohdin yksikseni, että olisko kannattanu kuitenkin aamulla ottaa se lompakko mukaan ja kääntyä vielä tankkaamaan toi bensarosvo? Ei auttanu itku markkinoilla (vaikka todella sitä yritin). Itkun seasta sain soitettua isille, joka onneks tuli heti auttamaan. Tarvittiin vaan 20litraa polttoainetta ja siitä hörähti meijän vanha rouva käyntiin. 

Onneks on isi, joka rientää apuun heti kun soittaa, kun millonkin oon ties missä tien penkassa itkemässä ja  liftaamassa. 😂💝

Siinä seuraavalle tanssitunnille ajeleva ystävä oli huomannu meijän auton ja laitto viestiä, että onko kaikki hyvin. 

Kun päästiin vihdoin kotiin ja kaks pienintä meni viemään ulos omenasta saamaansa siementä (jotta siitä ens kesänä totta mooses kasvais omenapuu), mää menin riisuun vaatteita ja ajattelin suunnata suihkuun. Ovelta kuulu koputus.. Huusin että 'mulla ei oo vaatteita', koska pienimmät usein koputtaa oveen, jotta tulisin kattomaan jotain. No kuulu uusi koputus ja minä järkevänä tyttönä vaan korotan ääntä, että 'MULLA EI OO VAATTEITA, KUKA SIELLÄ ON?', (edelleen tietysti ajatellen, että ne on meijän muksut), niin sieltä kuuluu just tän viestin lähettäneen ystävän ääni.. 

Ei herranjestas!! Äkkiä vatteet takasin niskaan ja avaan ovi. Olin taaaaas maailman noloin ihminen. Nooo siis hän oli ajatellu piristää ja toi mulle suklaata helpottamaan paskaa päivää!💝 Ja minä karjun ovella ihan vaan tiedoksi, että 'MULLA EI OO MUUTEN VAATTEITA!'

Eli mitä tästä siis opin.. Mulla on aivan ihania ihmisiä elämässä ja noloimmissakaan tempauksissani en jää yksin. Ja opin myös tottakai sen, että kukaan muu aikuinen ihminen ei häslää ja mokaa näin paljon kun minä. Että olkaa lapset ylpeitä, kyllä äiti hoitaa homman!

Kivaa iltaa ja kiitos kun luit💝